KVS Historiikki

Karihaaran Verkkopalloseuran 80-vuotishistoria | KVS:n historiikki

Alkusanat – KVS Historiikki

Karihaaran Verkkopalloseura täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Olen laatinut historiikin seuran vaiheista sen perustamisesta aina tähän päivään asti käyttäen pohjan Rolf Henrikssonin 60-vuotishistoriikkia sekä omaa 70-vuotishistoriikkia. Suurena apuna sekä kuvamateriaalin käsittelijänä on ollut Mikael Henriksson. Alkuvuosien arkistot ovat hieman puutteelliset, mutta mielenkiintoista kerrottavaa löytyi silti runsaasti. Tarkoitus ei muutenkaan ole ollut tehdä hyvin laajaa ja yksityiskohtaista historiikkia, vaan pääpiirteissään kuvata KVS:n toimintaa eri vuosikymmeninä täydentäen sitä kuvamateriaalilla.

Kemissä 4.7.2009

Osmo Happonen

1. SUOMEN TENNIS 1900- LUVUN ALUSSA

Ensimmäinen Wimbledonin mestari kruunattiin v. 1877. Tennistä nykyaikaisessa mielessä oli silloin harrastettu pari vuotta ja uudet säännöt olivat astuneet voimaan ennen kilpailuja. Voittajaksi selviytyi Spencer Gore, joka hallitsi pitkät peruslyönnit ja omasi painavan lentolyönnin. Ruotsin kruunuprinssi Kustaa – myöhemmin kuningas Kustaa V – näki ensimmäisen kerran tennistä pelattavan 1879 ja toi välittömästi pelin Ruotsiin. Suomi seurasi pian perässä ja jo kesällä 1881 tennispalloa lyötiin nuoruuden innolla Helsingin liepeillä Laajasalossa. Tosin se oli vielä enemmän seuraleikinomaista kuin kilpaurheilua. Herrat saattoivat pelin aikana riisua takkinsa, mutta soveliaisuussyistä naiset eivät voineet paljonkaan keventää vaatetustaan, joka oli yleensä kukkurallaan pitsiä ja röyhelöä. Ensimmäiset tenniskilpailut järjestettiin tiettävästi Turussa v. 1893. 1890-luvulla tennistä harrastettiin jo eri puolilla Suomea, mm. Hangossa, Viipurissa ja Vaasassa. Wiborg Lawntennisklubb oli ensimmäinen maahamme virallisesti perustettu tennisseura. Helsingfors Lawntennisklubb perustettiin v. 1908.

Suomen Tennisliiton ( Verkkopalloliitto) perustava kokous pidettiin Helsingissä 22.4. 1911, liiton puheenjohtajaksi valittiin Ernst Krogius. Näin tennis alkoi vähitellen levitä eri puolille Suomea. Sitten tulivat kuitenkin sotavuodet, jotka luonnollisesti hankaloittivat tennisharrastusta suuresti. Kuitenkin mestaruuskilpailuja järjestettiin säännöllisesti lukuunottamatta vuotta 1918. Sotien jälkeen ja Suomen itsenäistyttyä sai Tennisliitto uusia jäseniä, mm. Uleåborgs Lawntennisklubb – Oulun Verkkopalloklubi perustettiin v. 1919. Liittoon kuuluvien seurojen määrä oli v. 1922 kahdeksan.

2. KARIHAARAN VERKKOPALLOSEURAN PERUSTAMINEN

Tennis otti ensiaskeleensa Karihaarassa 1920-luvun alussa. Sulfiittitehtaan valmistuttua v. 1919 ja olojen muutenkin vakiinnuttua alkoi lamassa ollut urheilutoiminta elpyä paikkakunnalla. Tenniskenttiä oli kolme, kaksi Kiikelissä ja yksi Pajusaaressa. Viimeksi mainittu joutui teollisuusraiteen alle v. 1934. Korvaava kenttä rakennettiin samana vuonna Virkamiesklubin puistoon. Kun viereen saatiin toinenkin kenttä v. 1936, keskittyi tennistoiminta vähitellen nykyiselle alueelleen. Uusien kenttien pinnoitus oli betonia. Kiikelin kentät rapistuivat ja jäivät pikku hiljaa pois käytöstä. Aluksi pelitoiminta rajoittui haasteotteluihin, perhesekanelinpeleihin ja konttorien välisiin kilpailuihin.  Vuonna 1929 Kariharassa vieraili Suomen Tennisliiton valmentaja Arno Wendelin. Hänen aloitteestaan pidettiin tennisseuran perustava kokous 20.6. 1929 .Nimeksi tuli Karihaara Lawntennisklubb – Karihaaran Verkkopalloseura. Perustavassa kokouksessa Virkamiesklubilla olivat läsnä neidit Elma Suopanki, Rauha Suopanki, Greta Hilli ja Edith Jansson ( myöhemmin Rosenqvist) ja herrat Henry Snellman, Ragnar Heyno, L. Malin, Gunnar Larsson, G. O. Snellman, N. Kurten, Kalle Åström, W. O. Henriksson sekä tennisvalmentaja Arno Wendelin. Kokouksen puheenjohtajana toimi Arno Wendelin ja sihteerinä Edith Jansson. Päätettiin yksimielisesti perustaa verkkopalloseura ja valittiin sille johtokunta : puheenjohtaja tohtori Henry Snellman, varapuheenjohtaja insinööri Ragnar Heyno, sihteeri herra Gunnar Larsson, varasihteeri neiti Greta Hilli, kalustonhoitaja herra W. O. Henriksson, rahastonhoitaja neiti Edith Jansson sekä herra Franz Sartorisio.sekä Itseoikeutettu hallituksen jäsen Kemiyhtiön toimitusjohtaja konsuli Herman Möller. Uusi seura ei vielä liittynyt Suomen Tennisliiton jäseneksi korkean jäsenmaksun ja käytännön hyödyn vähyyden vuoksi.

Jäseniä oli vuoden 1929 lopussa 23 henkilöä. Heti perustamisen jälkeen pelattiin Wendelinin vetämän tennisopetuksen päätyttyä tasoituskilpailu, johon oli saatu keräyksellä kiertopalkinto. Uusi seura alkoi heti suunnata toimintaansa myös ulospäin ja 13.- 14.7.1929 kohdattiin ystävyysottelussa Karihaarassa Oulun Verkkopalloseura. Yllättäen nuori KVS voitti numeroin 3-2, liekö kuulu Karihaaran betoni ollut jo tuolloin vaikea alusta oululaisille! Paluu maanpinnalle tapahtui kuitenkin syyskuussa Oulussa pelatussa ystävyysottelussa, joka päättyi täydelliseen 0-5 tappioon. Seuran jäsenten väliset haasteottelut käynnistyivät jo perustamisvuonna, haastetaulu oli ripustettu klubin seinään ja oli kovan kiinnostuksen kohteena. Seuran taloudellinen tilanne oli ensimmäisenä lyhyenä toimintavuonna tyydyttävä. Lokakuussa jotkut seuran jäsenet järjestivät klubilla musiikki-illan, jonka pääsylipputulot menivät tennisseuran hyväksi.

Seuraavana vuonna 1930 tapahtui johtokunnassa vaihdoksia, sillä uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ragnar Heyno ja sihteeriksi W. O. Henriksson. Jäsenmäärää oli noussut 36:een. Seuraotteluja Oulun Verkkopalloseuraa vastaan jatkettiin, OVS:ää edustivat rouva A. Illikainen ja herrat U. Illikainen ja Headly. KVS:n pelaajat olivat Greta Hilli, Einar Bucht, Ragnar Heyno ja W. O. Henriksson. Syyskuussa pelattiin Karihaarassa seuraottelu Raahen Verkkopalloseuraa vastaan joka oli myös perustettu v. 1929, raahelaiset voittivat 5-0. Helmikuussa järjestettiin tanssi-ilta, jossa oli runsaasti väkeä ja tilaisuuden tuotto paransi merkittävästi seuran rahatilannetta.

3. 1930- LUKU

KVS järjesti ensimmäiset kansalliset kilpailunsa Karihaarassa 25 -26.7. 1931, joissa oli 31 osanottajaa, seuran omien pelaajien lisäksi Oulusta, Raahesta ja Rovaniemeltä. Miesten kaksinpelin voitti Gröndahl Raahesta, naisten kaksinpelin Leena Illikainen OVS:sta, miesten nelinpelin A. Nylander/ F. Nylander Raahesta ja sekanelinpelin L. Ilikainen/ Linko OVS. Greta Hilli oli toinen naisten kaksinpelissä ja samoin toinen sekanelinpelissä parinaan Ragnar Heyno. Vuosikertomuksen mukaan nämä olivat ensimmäiset Pohjois-Suomessa suuressa mitassa järjestetyt kilpailut. Palkintojenjakotilaisuuteen ja rapuillallisille klubilla osallistui 60 henkilöä ja siellä jaettiin Herman Möllerin kiertopalkinto miesten kaksinpelin voittajalle ja W. Nybergin kiertopalkinto naisten vastaavalle voittajalle. Maaliskuusta lähtien oli seuran jäsenillä mahdollisuus pelata tennistä  torstai-iltaisin Pajusaaren seurojentalolla (työnjohtajakerholla). Herman Möller kutsuttiin seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi 13. 3. 1932.

Seuran puheenjohtajat vaihtuivat 1930 luvulla lähes vuosittain. Puheenjohtajina toimivat Ragnar Heynon jälkeen Einar Bucht vuosina 1932, 1935 ja 1938 -1939, Bo Kuwe 1933, Wilhelm O. Henriksson 1934 ja Nils Ehrnroth 1936 -37 ja 1940. Kemiyhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin v. 1932 K. E. Ekholm. Junioritoiminta vilkastui vuodesta 1932 lähtien ja mm. tulevan Pohjois- Suomen huippupelaajan ja tennisaktiivin Nils- Gustaf Finnen nimi esiintyy ensimmäisen kerran juniorien kilpailutulosten kärkisijoilla hänen voittaessaan v. 1933 seuran B- pokaalin. Toinen tuleva tennisvaikuttaja ja  pitkäaikainen puheenjohtaja Rolf Henriksson esiintyy kilpailutuloksissa vähän myöhemmin. Muita kilpailuissa parhaiten menestyviä seuran pelaajia tuohon aikaan olivat mm. Greta Hilli, Lasse Öhrling ( myöh. Örö), Toivo Sorjonen, Torsten Heyno, W. O. Henriksson, Ejnar Bucht ja E. Schauman.

Toiminta näyttää vuosikertomusten mukaan sujuneen 30-luvun ajan samantapaisissa merkeissä. Karihaarassa järjestettäviä kilpailuja olivat heinäkuun lopussa Karihaarassa järjestettävät yleiset kilpailut, joihin yleensä osallistui omien pelaajien lisäksi pelaajia Oulusta, Raahesta ja Rovaniemeltä ja kamppailtiin Möllerin ja Nybergin kiertopalkinnoista. Seuraottelut Oulua vastaan pelattiin vuosittain. Kemissä oli myös valmistunut tenniskentät sekä kaupunkiin että Veitsiluotoon ja ensimmäinen ottelu Kemiä vastaan pelattiin B-joukkueella v. 1936, ottelu päättyi KVS:n 6-1 voittoon. Seuran pelaajia osallistui vuosittain OVS:n järjestämiin kilpailuihin Oulussa. Ilmeisesti karihaaralaisten menestys vuosikymmenen alkuvuosina ei seuran johtokuntaa tyydyttänyt ja KVS liittyi v. 1934 Suomen Tennisliiton jäseneksi tarkoituksena saada liitosta valmentaja Karihaaraan seuraavana kesänä 3 viikon ajaksi! Kieltämättä oululaiset ja raahelaiset veivät 30-luvun alun Pohjois-Suomen kilpailuissa pääosin ykköspalkinnot. Mielenkiintoinen seikka on se, että loppuottelut pelattiin paras viidestä. Vuonna 1935 liiton tennisvalmentaja A. Martinssonin Karihaarassa vetämälle10 päivän kurssille osallistui runsaasti seuran jäseniä. Yhtiön konttorien välillä oteltiin vuosittain tenniksessä Konttoripokaalista. Jäsenmäärä kipusi jo yli kuudenkymmenen ja uudet kentät valmistuivat " tennispuistoon" klubin viereen vuosina 1934 ja 1936. Seuralla oli tuolloin käytössä 4 kenttää. Taloutta parannettiin järjestämällä arpajaisia tai tanssiaisia. Mutta vuosikymmenen loppua kohden sodan tummat pilvet olivat taas ilmestyneet taivaalle.

4. 1940- LUKU

Vuonna 1940 Karihaaran avoimia kilpailuja ei järjestetty sodan aiheuttamien pallojen saantivaikeuksien vuoksi. Seura voitti ystävyysottelun Kemin sijoitettua ilmavoimien joukkuetta vastaan pelatun ystävyysottelun. Vuosina 1949 – 42 ei ollut varsinaista toimintaa. V. 1943 toimintaa rajoittivat edelleen vaikeudet saada tennispalloja. Seuran tasoitus- ja A- pokaalikilpailut sentään pelattiin, molemmat voitti N. Ehnrooth. Käytettävissä oli vain vanhoja ja ylivuotisia palloja. V. 1944 ei järjestetty mitään kilpailuja. Sodan päätyttyä 1945 alkoi toiminta taas käynnistyä. Rolf Henriksson voitti tasoituspokaalin ja ystävyysottelu Oulun kanssa pelattiin jälleen ja seuran pelaajia osallistui Oulun kilpailuihin. Vuosikymmenen loppua kohden jäsenmäärä kohosi ollen v. 1949 jo 82, joista 35 naista ja 12 junioria. Huomattavaa on suuri naispelaajien määrä nykypäivään verrattuna. V. 1946 saatiin Tennisliitolta rajoitetussa määrin mailoja ja kenkiä. Liiton valmentajia vieraili Karihaarassa lähes vuosittain, mm. herrat N. Lahonen, H. Korpelainen ja K. Telamaa. Vuodesta 1947 alkaen toiminta oli jo erittäin vilkasta ja alkoi saada uusia muotoja. Tulevaisuutta ajatellen tapahtui kyseisenä vuonna merkittävä avaus Pohjois-Ruotsin suuntaan, joka loi pohjan aina tähän päivään saakka jatkuneelle tennisvaihdolle maittemme välillä. Nimittäin 23-24.8. 1947 pelattiin Piteå Tennisklubin ja KVS:n välinen  seuraottelu Piteåssa. Yhteistyön käynnistämiseen vaikutti paljon Piteåssa harjoittelijan työskennelleen Kalle Örön  panos. Karihaaraa edustivat ottelussa Greta Hilli, Benjamin v. Weissenberg, Torsten Björklund, Rolf Henriksson ja Eirik Pawli. Toimitusjohtaja Weckman antoi yhtiön Buickin pelaajien käyttöön. Ko. vuoden vuosikertomuksessa on pitkä lainaus piteålaisen lehden ottelusta kirjoittamasta artikkelista. Lopputulos oli niukka 5-3 voitto Piteålle, Eirik Pawli oli KVS:n paras pelaaja voittaen kaikki ottelunsa. Vuonna 1948 vierailivat Karihaarassa Suomen mestari Sakari Salo ja valioluokan ( ja kilpa-autoilija) pelaaja Curt Lincoln pelaten näytösottelun ja nelinpelejä KVS:n pelaajien kanssa. Seuraottelut Piteåta vastaan pelattiin kasi kertaa vuodessa ulkokauden aikana.

Vuonna 1949 seuran puheenjohtajaksi valittiin Rolf Henriksson. Hänestä oli tuleva seuran pitkäaikaisin puheenjohtaja, sillä "Rolle" toimi yhtäjaksoisesti KVS:n puheenjohtajana aina vuoteen 1973! Seuran kunniajäseniksi kutsuttiin v. 1949 pitkäaikainen rahastonhoitaja Edith Rosenqvist sekä Greta Hilli ja Wilhelm. O. Henriksson. KVS vietti 20-vuotisjuhliaan v. 1949 järjestäen kansainväliset kilpailut 29 – 31.7. Kansainvälisyyttä edustivat herrat J. Flodin ja G. Harnesk Ruotsista, joista Flodin voitti miesten kasinpeli lyöden Eirik Pawlin loppuottelussa 5-7, 6-2, 6-2. Kyseisenä vuonna seuran jäsenten välisen A-pokaalin voitti E. Pawli lyöden Nisse Finne viidessä erässä! B-pokaalin voitti Jonne Henriksson ja junioripokaalin tuleva mestaripelaaja Arto Saarinen. Juhlakilpailujen aikana oli keskusteltu herra G. Harneskin kanssa seuraottelun järjestämisestä Bodenin Tennisklubin ja KVS:n välillä. Näin luotiin alku vielä tänäkin päivänä jatkuvalle ainutlaatuiselle seuraotteluperinteelle! Ensimmäinen ottelu pelattiinkin jo 22. - 23.10.1949 Bodenissa sisäkentällä (varuskunnan hallissa) ja se oli KVS:n historian ensimmäinen sisäkentillä pelattu ottelu. Boden voitti tuloksella 4-2. KVS:ää edustivat Greta Hilli, Carl Schauman, Eirik Pawli, Rolf Henriksson, ja Kalle Örö sekä tukena matkalla oli rahastonhoitaja Edith Rosenqvist.

Kakkoskentälle tehtiin talkoilla harjoitusseinä, josta muodostui erinomainen harjoituskaveri monelle tulevalle pelaajalle. Tennisliiton kautta saatiin paikkakunnalle viikoksi unkarilainen tennisvalmentaja E. Gabory. Taloutta paikattiin järjestämällä mm. vapun vastaanottajaisia ja arpajaisia.

5. 1950-LUKU

1950-luku oli muodostuva KVS:n historiassa hyvin menestyksekkääksi ja toiminnaltaan vilkkaaksi. Jo v. 1950 seuran pelaajia osallistui useisiin kansallisiin kilpailuihin Suomessa, myös sisäkentillä. Näin saatiin kosketusta Etelä-Suomen parhaimpien pelaajien tasoon eikä vertailukohta ollutkaan suinkaan vaatimaton, sillä tuolloin myös Suomen huippupelaajat aina Sakari Saloa myöten osallistuivat kansallisiin kilpailuihin. Nisse Finne, Eirik Pawli, Kalle Örö ja Callu Schauman olivat pioneereja kisojen kiertämisessä. Lupaavia junioripelaajia, kuten Arto Saarinen, Lasse Nylund ja Liisa Weckström lähetettiin Tennisliiton järjestämille kursseille aluksi Vierumäelle ja myöhemmin legendaarisen Arne Grahnin rakennuttamalle upealle Westendin Tennisopistolle. Merkittävä avaus oli seuraotteluiden käynnistäminen naapuriseura Veitsiluodon Verkkopalloseuran kanssa 1. 7. 1951. Tuon ensimmäisen ottelu voitti KVS luvuin 8-6. Karihaaralaiset saivat seuraavina vuosina huomata, että naapuriseurasta kasvoi tulevina vuosina monia taitavia tennispelaajia, joilla useilla oli mestaruussarjatason jääpallotausta. Mainittakoon vain sellaisia veitsiluotolaisia 50-luvun nimiä kuten Taisto Nurmi, Kari Sihtola, Yrjö Korhonen, Topi Marttila, O. Saren, Heikki Aho, Olli Kivinen, Pentti Sierilä ja nuorempaa polvea Juha Eklund ja Kyösti Laine. Seuraottelut Piteån Tennisklubia vastaan päättyivät 1951, jolloin ottelua ei enää pelattu. Sen sijaan seuraottelut Bodenia vastaan jatkuivat osanottajiltaan entistä laajempina. Seuran parhaat pelaajat osallistuivat vuosikymmenen alkuvuosina säännöllisesti OVS:n kilpailuihin sekä omiin kansallisiin kilpailuihin. Parhaiten menestyivät näinä vuosina Nisse Finne ja Eirik Pawli kohdaten usein toisensa finaaleissa. Myös Arto Saarinen alkoi saavuttaa palkintosijoja Pohjois-Suomen juniorikilpailuissa. Seuran jäsenmäärä oli noussut jo yli 100:n v. 1952. Nyt alkoi selvästi näkyä junioripelaajien määrän voimakas kasvu. 1940-luvun alkupuolella syntyneitä tyttöjä ja poikia alkoi ilmestyä Karihaaran tenniskentille, palaan vielä nimiin myöhemmin. Arto Saarinen sai ensimmäisen SM-mitalinsa Paraisilla 22-24.8. 1953 sijoituttuaan poikien alle 16-vuotiaiden kaksinpelissä kolmanneksi.. Myös toinen KVS:n juniori Antero Osma kamppaili tasaisesti maan juniorien kärkipelaajia vastaan. Vuonna 1954 KVS järjesti seuran 25-vuotisjuhlakilpailut, osanottajia oli aina Etelä-Ruotsia ja Maarianhaminaa myöten. Miesten kaksinpelin voitti Nisse Finne lyöden loppuottelussa OVS:n tulevan tennistaiturin Osmo Hyrynkankaan. Iltajuhlassa seuraa onniteltiin monelta taholta, mainittakoon että Kemin Verkkopalloseuran onnittelut esitti tri E. Aalto-Setälä ja Tornion tri Gunnar Wasastjerna ja Bodenin Erik Ahlren. Oulusta oli nousemassa Pohjois-Suomen kärkeen myös muita kovan luokan pelaajia kuten Valio " Vapi" Ojala, Juhani Salokannel ja Hilja Järveä, joka edusti vielä 1970-luvulla Suomea kalottimaaottelussa. Arto Saarinen voitti jälleen pronssia poikien alle 16-vuotiaiden kaksinpelissä häviten välierässä kilpailun voittajalle 6-4, 2-6, 6-8.

Erittäin merkittävä asia koko Suomen junioritenniksen kehitykselle oli vuonna 1955 käynnistynyt Viikkosanomien tukema ja Tennisliiton järjestämä Hopeamailakilpailut. Siinä pelattiin ensin tennispiireittäin karsintakilpailut ja parhaat pelaajat pääsivät niistä Helsingissä järjestettävään loppukilpailuun Viikkosanomien kustantamana. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että Hopeamailakilpailut olivat aivan mahtava juttu ja innosti varmasti runsaasti uusia nuoria tenniskentille. Lisäksi loppuotteluissa Helsingissä sai verrata omaa tasoaan aivan Suomen parhaiden junioripelaajien taitoihin. Kaiken kukkuraksi oli osallistujille järjestetty mahdollisuus illanviettoon Linnanmäellä ja muutenkin kustannettiin Helsingissä täysi ylöspito! Pohjois-Suomen tennispiirin ensimmäiset Hopeamailakilpailujen karsinnat pelattiin Karihaarassa 4. - 5.8.1955. Poikien alle 18-vuotiaiden kaksinpelin voitti Arto Saarinen ja alle 16-vuotiaiden VeVS:n Kari Sihtola. Karihaarassa oli siis kasvamassa uusi nuorten pelaajien polvi ja tenniskentillä kävi melkoinen vilske, jota Nisse Finne isällisellä otteellaan ohjasi. Nissen kunniaksi on vielä erityisesti mainittava se, että hän puuttui hyvin tiukasti sopimattomaan käytökseen ja kielenkäyttöön kentällä ja antoi muutenkin terveitä elämänohjeita nuorille. Sellaiset nimet kuin Rainer Björklund, Aino Kairamo, Björn Finne, Kai Björklund, Teuvo Pietilä, Liisa ja Leena Puupponen, Jussi Valkonen, Erkki Tähtinen, Lauri Kairamo, Eero Pahkamaa olivat tuota uutta polvea. Myös naapuriseurassa Veitsiluodossa oli runsaasti samanikäisiä poikia ja tyttöjä ja he olivat tuttu näky myös Karihaaran kentillä.

Vuonna 1956 tapahtui sitten useita merkittäviä asioita. Ensimmäinen tenniksen pienoismaaottelu eli kalottimaaottelu Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin välillä pelattiin Karihaarassa 16-17.6. Kalottimaaottelut Pohjoismaiden välillä alkoivat muutaman lajin toimesta v. 1950 ja tennis on eräs pisimpään mukana olleita lajeja, joka on jatkanut tätä hienoa yhteistyötä edelleen aina tähän päivään asti. Pohjois-Suomi voitti ensimmäisen ottelun 6-4, seuraamme edustivat Arto Saarinen ja Nisse Finne sekä Rolf Henriksson joukkueenjohtajana ja kilpailujenjohtajana. Seuran mestaruuskilpailut kyseisenä vuonna voitti vielä juniori-ikäinen Arto Saarinen, joka löi Nisse Finnen viisieräisessä loppuottelussa. Muuten semifinaalissa pelasi tuleva Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtaja Niilo Hakkarainen, joka tuolloin vielä työskenteli Kemi Oy:ssä. Mutta heinäkuussa v. 1956 tapahtui jotain ainutlaatuista, sillä Arto Saarinen voitti 11-15.7 Hesperian tennisstadionilla kaksi juniorien Suomen mestaruutta! Poikien alle 18-vuotiaiden kaksinpelin loppuottelussa hän löi tulevan " tennislegendan" Heikki " Hessu" Hedmanin luvuin 6-1, 6-2 ! Saman sarjan nelinpelin loppuottelussa Arto yhdessä parinsa Heikki Hedmanin kanssa voitti HVS:n parin S. Elonperä/J. Kuusi. Samoin Arto Saarinen voitti Hangon kilpailujen nuorten sarjan ja menestyi hyvin myös A- ja B-luokissa. On todella syytä nostaa hattua Artolle, sillä Suomen mestaruuden voittaminen huomioiden täkäläiset harjoitusolosuhteet on ollut aivan huikea suoritus.

Vuosikymmenen loppupuolella seuraottelut Veitsiluotoa vastaan keräsivät yhä suurempia pelaajamääriä. samoin junioripelaajien määrä jatkoi kasvuaan suurten ikäluokkien aloitellessa peliuraansa. Itsekin olen pelannut ensimmäiset kilpailuni "lasten" sarjassa häviten kolmannella kierroksella Margit Pennaselle 3-6. Margitista kehittyi 1960-luvulla naisten A-luokan pelaaja. V. 1957 Arto Saarinen voitti SM-kilpailuissa B-luokan ja A-luokassa hän kohtasi toisella kierroksella H.Ahlbergin, joka oli rankattu Suomen neljänneksi parhaaksi pelaajaksi ja oli maajoukkueen varamies. Saarinen hävisi ottelun erittäin niukasti 6-3, 2-6, 5-7 ja hänen erinomainen pelinsä herätti huomiota pääkaupungin lehdistössä ja maan tennispiireissä.

Seuran toiminta jatkui vuosikymmenen loppuun saakka entistä vilkkaampana. Pohjoisen kilpailuja hallitsivat Arto Saarinen, Osmo Hyrynkangas, Nisse Finne, Nisse Ahlren sekä Åke Mattsson Ruotsista. Junioreissa KVS:n kärkikaartia olivat Teuvo Pietilä ja Björn Finne pojissa sekä Leena Puupponen ( myöh. Nieminen, Jarkko Niemisen äiti). Vuoden 1959 päätapahtuma oli seuran 30-vuotisjuhlakilpailut ja iltajuhla 7-9.8. 1959.Kilpailuissa oli yli 40 osanottajaa Ruotsia myöten. Arto Saarinen oli edellisenä vuonna voittanut omakseen 28 vuotta kiertäneen Möllerin pokaalin. Vuorineuvos ja rouva Kairamo lahjoittivat uuden kiertopalkinnon piirinmestaruuskilpailujen miesten kaksinpeliin ja se nimettiin " Kairamon pokaaliksi". Juhlakilpailut voitti Arto Saarinen lyöden finaalissa Nisse Finnen, nelinpelin Saarinen/ Finne, naisten kaksinpelin voitti Leena Puupponen ja sekanelinpelin Leena Puupponen/ Paavo Siurua. Hopeamailakarsinnoissa OVS:n Seppo Rounaja voitti molemmat poikien sarjat ja Leena Puupponen tytöt alle 16vuotta sekä sisarensa Liisa tytöt alle 18 vuotta.

6. 1960-LUKU

Uudella vuosikymmenellä seuran toiminta jatkui edelleen vilkkaana. Puheenjohtajana toimi koko ajan Rolf Henriksson, samoin sihteerinä Nisse Finne. Perinteisten kilpailujen lisäksi tuli kuvaan mukaan myös uutta. Ensimmäiset tenniksen kalottimestaruuskilpailut pelattiin Oulussa v. 1961 ja niitä pelattiin sen jälkeen vuosittain muutaman seuraavan vuoden ajan. Osanottajia niissä oli Suomesta ja Ruotsista. Uusia seuraotteluja pelattiin Rovaniemeä, Torniota sekä Haaparantaa vastaan. Vuosikymmenen loppupuolella käynnistyi rajasarja, johon osallistuivat KVS:n lisäksi VeVS, TrTS, Haaparanta, Hedäneset, Kalix ja Övertorneå,  Sarjaa pelattiin myös talvella.

Vuosikymmenen alkupuolella Pohjois-Suomen kilpailuja hallitsivat pääosin edelleen tutut nimet. Omista nuorista pelaajistamme alkoi osa siirtyä muualle opiskelemaan. uusista junioreista parhaiten menestyivät Osmo Happonen ja Hannu Siekkinen pojissa, ja tytöissä Margit Pennanen  ja Eila Pietilä. Osmo Happonen voitti v. 1962 Hopeamailakilpailujen loppuottelussa Helsingissä poikien alle 16-vuotiaiden sarjassa Vaajakosken Risto Hinkkasen, joka oli edellisenä vuonna menestynyt vastaavissa kilpailuissa mainiosti. Lisäksi Osmo Happonen osallistui vuosina 1962-63 nuorten SM-kilpailuihin saavuttaen mm. alle 16-vuotiaiden nelinpelin pronssia. Hyvin alkaneen pelaajauran katkaisivat pitkäksi aikaa talvella 1964 alkaneet selkävaivat. Hannu Siekkinen oli paras karihaaralaisjuniori vuosina 1964-65  ja pelasi v. 1966 Hangon B-luokan semifinaalissa. Oppikoulujen SM-kilpailuissa oli Kemin lyseon karihaaralaisista koostunut tennisjoukkue kahdesti loppuotteluissa Helsingissä. V. 1963 Kemin lyseo sijoittui toiseksi häviten finaalissa niukasti 2-1 Lahden lyseolle ja v. 1965 tuli tappio semissä Kotkan lyseolle. Edellisessä ottelussa Kemin lyseon joukkueessa pelasivat Osmo Happonen ja Olli Hakola, jälkimmäisessä Hannu Siekkinen ja Osmo Happonen. Myös Kemissä pelattiin v. 1963 Kemin oppikoulujen tennismestaruudesta, sen voitti Teuvo Pietilä lyöden loppuottelussa tuolloin voimistelunopettajana työskennelleen Pasi Pieskän.

Seuran mestaruuskilpailuja hallitsi edelleen miehissä Nisse Finne ja naisissa Margit Pennanen. Pohjois-Suomen kilpailuja hallitsivat kuitenkin oululaiset Seppo Rounaja sekä Osmo Hyrynkangas, Ilkka Valanne nuorissa ja Hilja Järvelä naisissa. Veitsiluodosta nousi myös uusia hyviä pelajia, kuten Juha Eklund, Kyösti Laine, Kari Kiviharju ja tytöissä Eeva-Liisa ja Etti Sihtola. Urpo Lahtisen muuttaessa 60-luvun alussa Oulusta Karihaaraan SYP:n pankinjohtajaksi, sai seura hänestä riveihinsä loistavan tennismiehen useiksi vuosikymmeniksi. Hänen vaimonsa Eila oli myös erinomainen tennispelaaja ja seuraa vielä tänäkin päivänä innolla tennismaailman tapahtumia. Myös kaikki lapset harrastivat tennistä, Hannele oli 60-luvun puolivälistä alkaen paras tyttöjuniori ja myös Kari oli kärkipään junioreita. Kemiyhtiöön 60-luvulla tulleista uusista toimihenkilöistä tuli monesta innokas tenniksen harrastaja, mainittakoon nimet Juhani Ahava, Ossi Kokkonen, Jukka Repo ja Olli Risla, myöhemmin Ahti Klami ja Vesa Honkavaara.

Vuonna 1969 pelattiin KVS:n 40-vuotisjuhlakilpailut, jotka olivat samalla toiset Pohjois-Suomen mestaruuskilpailut ja avoimet myös ruotsalaisille. Osanottajia oli 80 ja otteluja pelattiin yli 100 kappaletta. Käytössä oli viisi kenttää eli Karihaaran lisäksi pelattiin Veitsiluodon, Kemin ja Pohjolan Voiman kentillä. Tietysti juhlakilpailujen yhteydessä oli tunteikas  iltajuhla klubilla, jossa onnitteluja satoi monelta eri taholta. KVS:lle tuli voitot naisten ja ikämiesten kaksinpeleissä.

7. 1970-LUKU

Vuonna 1973 seuran vuosikokouksessa Rolf Henriksson pyysi vapautusta puheenjohtajan tehtävistä mm. lisääntyvien valtakunnallisten kenneltoimien vuoksi. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 23.5. 1973 Nils-Gustaf Finne, joka oli ollut hallituksen jäsen vuodesta 1949 ja sihteerinä vuodet 1953-1971. Paavo Ylinen valittiin sihteeriksi v. 1972, mutta kausi jäi lyhyeksi ja v. 1975 sihteeriksi valittiin Osmo Happonen, joka hoitikin tätä tehtävää  seuraavat 20 vuotta. Rolf Henriksson valittiin seuran kunniapuheenjohtajaksi v. 1973.

Tennis eli varsinkin 1970-luvun puolivälin jälkeen voimakasta nousukautta myös Suomessa. Siihen vaikutti varmasti osaltaan ruotsalaisten tennispelaajien, erityisesti Björn Borgin huikea menestys. Uusia Borgin lyöntejä tapailevia junioreita alkoi näkyä yhä runsaammin myös Karihaaran kentillä. Parhaimmillaan oli kilpailujen juniorisarjoissa yli 20 osanottajaa, kylläkin pääosin poikia. Pisimmälle heistä ylsivät Petri Pentti, Mikael Henriksson, Sauli Tannerma ja tietysti tuolloin vielä Torniota edustava Mika Saarinen. Lahjakkaita pelaajia oli muitakin, kuten esim. Ville Seppänen ja Jukka Reinikka, mutta heidän tennisuransa jäi valitettavasti kovin lyhyeksi. KVS sai 1970-luvun puolivälin maissa riveihinsä joukon uusia vahvistuksia. Tällaisia olivat pallotaituri Raimo Liimatta ja VeVS:sta seuraamme liittynyt Juhani " Tätsi" Marttila, molemmat B-luokan kärkipään pelaajia.  Seuran jäseneksi liittyivät myös Brockmanin perhe eli isä Allan ja pojat Risto ja Jouni, jotka olivat väsymättä takoneet palloa kaupungin huonolla kentällä. Jounista kasvoikin sitten vuoteen 1977 mennessä uusi ykköspelaaja seuraamme ja hän nousi A-luokkaan v. 1979. Kun lisäksi scratchin pelaaja Pekka Kinnunen muutti v. 1976 Kemiin ja liittyi seuraamme ja Osmo Happonen oli koko 70-luvun aivan B-luokan kärkipelaajia, oli KVS:llä käytössään melkoinen arsenaali kovia pelimiehiä. Tennisliitto käynnisti v. 1976 sarjatenniksen ja KVS oli mukana alusta alkaen halliten heti Pohjoisen lohkoja. Niinpä KVS pääsi v. 1979 karsimaan noususta I-divisioonaan hallisarjassa. Karsinnassa KVS voitti kovan Kaakkois-Suomen lohkon voittajan Kotkan Tennisseuran ja nousi näin kaudeksi 1979/80 I-divisioonaan. Joukkueessa pelasivat Jouni Brockman, Osmo Happonen, Pekka Kinnunen ja Petri Pentti. I-divisioonassa oli sitten pitkät pelimatkat ja vastassa erittäin kovat joukkueet, sillä siinä pelasivat T-61 Vaasasta, TaTS Tampereelta, ÅLK Turusta ja Lohjan Verkkopalloseura. Hyvin KVS taisteli, mutta putosi kuitenkin niukasti takaisin kakkoseen. Jouni Brockman savutti monta hyvää voittoa lyömällä mm. Turun Mikko Hupan ja Tampereen Hannu Granrothin. KVS saavutti menestystä myös v. 1976 selviytymällä Länsi-Malja kilpailun semifinaaliin. KVS voitti ensimmäisellä kierroksella OVS:n toisella Porin Tennisseuran ja kolmannella vielä vierasottelussa Mäntän raudanlujan joukkueen, joka oli v 1974 voittanut Länsi-Maljan. Nämä ottelut pelasivat Jouni Brockman ja Osmo Happonen, mutta ko. maljakilpailun tasoitussäännöistä johtuen semifinaaliotteluun Raision  Urheilijoita vastaan lähtivät pelaamaan Rolf Henriksson ja Erkki Tähtinen! Vastassa olivat Terhon veljekset, joiden tasoitus oli + 15,2, mutta joista Jari oli voittanut Hangon C-luokan ja pelannut yli 50 ottelua ko. kautena. Velipoika Markku oli lähes yhtä hyvä pelimies. Hyvin KVS:n pojat taistelivat, mutta tappio tuli 0-4.

Nuorille pelaajille Tennisliitto järjesti hopeamaila -tyyppisenkilpailun nimeltä Stimorol-Penn, jossa oli karsinnat alueittain ja loppukilpailut Helsingissä. Myös KVS:n juniorit osallistuivat tähän kilpailuun ja ainakin Petri Pentti pelasi loppukilpailuissa. 1970-luvulla KVS:n kärkipelaajat kiersivät ahkerasti kilpailuissa eri puolilla Suomea, mm. Oulussa, Vuokatissa, Vaasassa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Hangossa, Kalajoella jne. Ydinjoukon muodostivat Osmo Happonen, Jouni Brockman, Pekka Kinnunen, Raimo Liimatta ja Juhani Marttila. Pohjois-Suomen tenniselämä oli 70-luvulla vireää, Tornio järjesti monta vuotta Revontulikisat helmikuussa ja kesäkuussa myös kilpailut. Osanottajia oli paljon myös Etelä-Suomesta ja Ruotsista, mm. Joakim Berner osallistui kerran Revontulikisoihin. hotellinjohtaja Alpo Aine järjesti pelaajille edullisen majoituksen ja ruokailut. Rovaniemen Verkkopalloseura järjesti vuodesta 1977 alkaen Kaamoskisat uudella Lapin Urheiluopistolla, jossa ensimmäisissä oli mukana mm. Pekka Säilä ja myöhemminkin useita valio- ja A-luokan pelaajia. Länsi-Pohjan piirinmestaruuskilpailuissa oli yleensä 30-40 osanottajaa.

KVS :n 50-vuotisjuhlakilpailut pelattiin Karihaarassa 14-17.6. 1979 ja ne olivat samalla Pohjois-Suomen mestaruuskilpailut. osanottajia oli 50 ja otteluja pelattiin 66 kpl. Kisojen yhteydessä oli cocktail-tilaisuus puheenjohtaja Nisse Finnen koton, jossa olivat mukana seuran hallituksen jäsenten lisäksi lähes kaikkien Pohjois-Suomen tennisseurojen puheenjohtajat rouvineen. Kilpailujen kunniavieraina olivat Håkan Sovelius Oulusta ja entinen KVS:n kärkipelaaja Toivo Sorjonen Hämeenlinnasta, josta oli tullut uuden seuransa johtohahmoja. He pelasivat muisto-ottelun Rollea ja Nisseä vastaan. Nisse Finne sai Tennisliiton hopeisen ansiomitalin nro 8. Juhlakilpailujen miesten kaksinpelin voitti Arto Saarinen lyöden hienoisen ennakkosuosikin Jouni Brockmanin finaalissa.

8. 1980-LUKU

Nisse Finne jäi eläkkeelle1.4. 1981 ja muutti Sagansa kanssa Helsinkiin. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kemiyhtiön johtava työterveyslääkäri Vesa Honkavaara, sihteerinä jatkoi Osmo Happonen. Uuden  puheenjohtajan johdolla alettiin järjestämään omat kansalliset kilpailut heinäkuun alussa tavoitteena tehdä niistä merkittävä tennistapahtuma pohjoisessa. Kun järjestelykoneisto toimi hyvin, upea ympäristö Karihaaran tennispuistossa ja hyvät palkinnot takasivat sen, että tavoitteessa onnistuttiin. Osanottajia alkoi tulla eri puolilta Suomea ja paljon myös Pohjois-Ruotsista, mm. Göran Ekersund voitti avoimen luokan useana vuonna. Vuonna 1982 saimme yllätysvieraita, kun Saksasta Gluckstadtista saapui 9-miehinen tennisjoukkue Karihaaraan pelaamaan meitä vastaan. He olivat liikkeellä junalla ja tulivat Luulajasta Kemiin Arne Petterssonin suosituksesta. Pelien jälkeen saimme palauttaa mieliin saksan taitoja iloisessa illanvietossa snapsin ja oluen siivittäminä. Sarjatenniksessä KVS pelasi toistamiseen I-divisioonassa kaudella 1980/81, muta lohko oli taas sangen kova ja edessä oli jälleen putoaminen sarjatasoa alemmaksi.

Vuona 1985 jaettiin Boden-ottelun yhteydessä Karihaarassa ensimmäiset seuran kunniaviirit. Viirin suunnitteli Rolf Henriksson arkkitehti Uki Heikkisen piirtämän seuramerkin pohjalta. Ensimmäiset viirit luovutettiin seuraaville henkilöille tai yhteisöille: Kemi Oy, Rolf Henriksson, Nils-Gustaf Finne, Edith Rosenqvist, Greta Hilli, Benjamin v. Weissenberg, Eirik Pawli, Kalle Örö, Rickhard Blom ja Bodens Tennisklubb.

Uusia nuoria pelaajia ilmestyi kilpakentille kuten Sauli Tannerma, Jyrki Ranki, Markku ja Marjo Tyynelä, Marko Karvo, Jarmo Mäkipörhölä ja Oskari Honkavaara. Myös naispelaajia nähtiin pitkästä aikaa Karihaaran kentillä, kun Maija Honkavaara, Irma Tyynelä, Helena Salkola innostuivat tenniksen harrastamisesta.

Vuonna 1986 saatiin yllättäen kemiläisten tennisseurojen yhteishankkeena pystyyn uusi kahdenkentän tennishalli Keminmaahan, Rakennuttajana toimi kankaanpääläisen Veikko Sallin PUR-Tekno Oy.Keminmaan kunnan myönteisellä suhtautumisella oli merkittävä osuus hankkeen onnistumiselle. Sääli, että hallin elinkari jäi niin lyhyeksi, halli oli käytössä vai hieman yli 10 vuotta. Osmo Happonen ja Mikko Henriksson olivat aktiivisia puuhamiehiä ko. hankkeessa, edellinen puheenjohtaja ja jälkimmäinen sihteeri kemiläisten tennisseurojen yhteistyövaliokunnassa. Myös Kemiin saatiin V. 1988 saman rakennuttajan tekemänä Tennis- ja Keilahalli Karjalahdelle. Sitä olivat avaamassa Tennisliiton silloinen puheenjohtaja Martti Huhtamäki ja Matti Ahde, jotka pelasivat avajaisotteluna nelinpelin Osmo Happosta ja Arto Saarista vastaan.

Juniorivalmennuksesta vastasivat 80-luvun alkupuolella Jouni Brockman ja Juha Siekkinen, jotka kuitenkin muuttivat myöhemmin pois paikkakunnalta. Jone muutti Saksaan tennisvalmentajaksi ja asuu siellä tänäkin päivänä. Samoin Pekka Kinnunen ja Juhani Marttila muuttivat pois Kemistä, samoin Petri Pentti. Mikko Henrikssonista tuli jo tuolloin seuran kantavia voimia niin pelikentillä kuin johtotehtävissä ja Mikko jatkaa edelleen samaan malliin. Uusia aktiivipelaajia aikuisten puolella olivat Lauri ja Erkki Mäkipörhölä ja Kauko Kaakinen, Hannu Kaurala oli aloittanut nousun kohti nuorveteraanien kärkeä. Jarmo Mäkipörhölästä ja Kimmo Alaniskasta tuli vuosikymmenen lopulla uudet ykköspelaajat seuraamme. He selviytyivät kaudella 1988/89 poikien alle 18-vuotiaiden sarjatenniksessä karsimaan pääsystä SM-sarjaan häviten kuitenkin viimeisessä ottelussa Grani-Tennikselle. KVS järjesti pitkästä aikaa kalottimaaottelun Kemissä v. 1988 uusissa halleissa. Osmo Happonen oli perinyt vuodesta 1981 alkaen joukkueenjohtajan ja kalottitoimikunnan puheenjohtajuuden Nisseltä ja on hoitanut ko. tehtäviä yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka.

KVS :n 60-vuotisjuhlakilpailut pelattiin Karihaarassa heinäkuussa v.1989. Hallitus toimitti Mikko Henrikssonin johdolla juhlavuoden kunniaksi upean lehden, ja sillä paikattiin seuran taloudellista tilannetta roimasti vuosiksi eteenpäin. Juhlakilpailujen kaksinpelin Iisalmeen muuttanut Ari Suikkanen lyöden loppuottelussa RoVS:n Antti Haasen. Naisten kaksinpelin voitti Iisalmen Päivi Tapaninen, B-luokan kaksinpelin VeVS:n Mikko Lappeteläinen ja nuorveteraanit RoVS:n Tapio Raasakka lyöden finaalissa Hannu Kauralan. Rolf Henriksson sai SVUL:n Länsi-Pohjan piirin hopeisen ansiomitalin, Arto Saarinen ja Osmo Happonen saivat Tennisliiton hopeiset ansiomerkit ja Vesa Honkavaara, Hannu Kaurala ja Jorma Tyynelä pronssiset ansiomerkit.

9. 1990-LUKU

Vuonna 1990 saatiin Kemiyhtiöltä myönteinen päätös Karihaaran kenttien muuttamisesta massakentiksi. Vanhan betonipäällysteen purkutyöt aloitettiin 7.5.1990. Urakoitsijana toimi Lemminkäinen Oy ja työt etenivät niin rivakasti, että kentät voitiin ottaa käyttöön kesäkuun puolivälissä. 15.6. klo 18 pelattiin kakkoskentällä uusien kenttien avajaisottelu, jossa Rolle ja Mikko Henriksson kohtasivat Vesa Honkavaaran ja Osmo Happosen. Näin seura oli saanut uudet hienot kentät, jotka kylläkin vaativat eri tavalla hoitoa kuin betonikentät. Muutama ensimmäinen vuosi oli harjoittelua varsinkin kevätkunnostuksen osalta, mutta sitten oikeat työtavat opittiin kantapään kautta. Kentille pyrittiin myös saamaan kenttien hoitaja kesäksi, mutta henkilövalinnoissa ei ihan aina onnistuttu. Kentät ovat edelleen nykysinkin mainiossa kunnossa ja pelaajien arvostamat. Erityiskiitoksen ansaitsee tuolloin kenttämestarina pitkään toiminut Hannu Kaurala, jonka harteilla vastuu kenttien hoidosta suurelta osin lepäsi.

Vuonna 1991 seuran kansalliset kilpailut pelattiin ensimmäisen kerran nimellä Kemiart-turnaus ja siihen saatiin tukku kovan tason pelaajia eri puolelta Suomea. Avoimen luokan voitti Janne Holtari, joka oli Suomen Davis Cup-joukkueen pelaaja ja rankinglistan neljäs. Finaalissa hän löi Vaasan Pertti Mandellin.

Vuonna 1995 seuran puheenjohtajaksi valittiin Osmo Happonen ja sihteeriksi Jyrki Ranki. Samana vuonna Osmo Happonen valittiin Suomen Tennisliiton hallitukseen, jossa tehtävässä hän toimi seuraavat kuusi vuotta ja hänelle myönnettiin Tennisliiton kultainen ansiomerkki nro 44 v.1977. KVS.n pelaajista parhaiten menestyivät 90-luvulla Jarmo Mäkipörhölä ja Kimmo Alaniska. Uusia nuoria pelaajia olivat Oskari Honkavaara, Jussi Näykki, Seppo Lattu, Matti ja Mikko Laitinen ja Tuukka Prykäri. Hannu Kaurala hallitsi Pohjois-Suomen ikämiesten kisoja ja oli parhaimmillaan Suomen tasoituslistalla ikämiesten viides. Juniorivalmennusta hoiti pitkään Kimmo Alaniska ja myöhemmin Kipinän Pekka Nordblom.

Vuonna 1999 KVS täytti 70-vuotta järjestäen perinteiset juhlakilpailut Karihaarassa Myös nyt toimitettiin lehti vastaavalla tavoin kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Iltajuhlassa klubilla oli hieno tunnelma. Tomi Huhtamäki toi Tennisliiton onnittelut, samoin muistivat seuraa arvokkain lahjoin mm. OVS, OTE-80, RoVS, Jonne ja Ulla Henriksson ja Nisse ja Saga Finne.

Vesa Honkavaara, Hannu Kaurala, Jorma Tyynelä ja Mikko Henriksson saivat Tennisliiton hopeisen ansiomerkin ja Jyrki Ranki pronssisen.

KVS historiikki 80 vuotta
KVS 80-vuotisjuhlat